Tein pari vuotta sitten kirjan ”Kukkahetki”. Sen ajattelin sopivan vanhuksille mieluiten yhdessä katsottavaksi. Se käy kotona tai hoitolaitoksessa olevalle, sopii myös pienelle ryhmälle. Ajattelin, että kuljettaisin kirjaa mukanani ja jättäisin vanhukselle kortin, jossa on etukannessa omenankukkia, takakannessa kaksi orvokkia ja sisällä Herran siunaus ja Isä meidän -rukous. Kortti nro 10 Hengellisiä kortteja
Kukkahetki kansi ja pari aukeamaa sisältä
Kaksi vuotta sitten lahjoitin yhden kirjan Lohjan kaupungin vanhustyölle. Itselläni on kaksi kirjaa kotona. Ajatukseni oli, että tekisin näitä enemmän, mutta hinta tulee suureksi. Arveluttaa myös se seikka, että isbn -tunnuksen ottaminen merkitsee sitä, että joudun luovuttamaan joitain kirjoja Kansalliskirjastoon. Muuten saattaisi olla hyvä ajatus, että näitä olisi kirjastoissa saatavilla.
Tänään testasin kirjaa yksin asuvan vanhuksen kanssa. Hänellä käy jo kerran päivässä kodinhoitaja, myös omaiset pitävät yhteyttä. Vanhus kävi aiemmin kirkossa ja kristillisten eläkeläisten tilaisuuksissa. Nyt voimat eivät enää riitä tilaisuuksiin lähtemiseen, eikä niissä istumiseen. Tiesin vanhuksen kristillisen taustan mennessäni hänen luokseen.
Kirjan katselu ja lukeminen toteutui ajattelemallani tavalla. Mukaan tuli myös muistelua ja kyselyä, missä esimerkiksi valkovuokot oli kuvattu. Yhteinen hetki on luonteva ja mukava. Lopuksi näytin hänelle kortin. Kerroin tahtovani jättää sen hänelle. Kysyin mitä hän ajattelee siitä, jos luen kortista hänelle Herran siunauksen. Vanhus luonnollisesti otti kiitollisena vastaan sekä siunauksen että kortin.
Minua pyydettiin tulemaan toistekin. Vanhus oli kovasti valittanut huonoa muistiaan, jonka toki tiesin todeksi. Sanoinkin, että taidan ottaa saman kirjan mukaan toisellakin kerralla, kun sanot ettet mitään muista. Vanhus sanoi nauraen: Ota vaan, kunhan tulet taas.
Ceta Lehtniemi
Lisäys: Sain itse iloa ja voimia tästä vierailusta vanhuksen luona.
