Tässä on pdf, joka on helppo ottaa talteen puhelimeen, tablettiin tai tietokoneelle.
Syksyäni en anna pois.cetalena
Hei!
Tässä on elektroninen versio kirjastani ”Syksyä en anna pois”. Tein kirjan huomattavasti lyhyempään muotoon kuin Ifolor Oy:ssä painattamani kirjan.
Kirjan teko lähti liikkeelle syksyllä 2018. Olin väsynyt. Kesä ei mennyt terveyden puolesta hyvin, ja olin myös jollain tavoin pahoittanut mieleni vanhuuteen ja ikääntymiseen liittyvistä keskusteluista. Itse näkisin, että olin myös masentumassa. Jostain syystä aloin kerätä tietokoneeni kansioon talteen syksyisiä kuvia. Näiden äärellä kiteytin tuntojani sanoiksi.
Sain tammikuussa 2019 valmiiksi suurikokoisen ja kalliinkin kirjan Ifolorissa. Tämä kirjakaan ei vielä tyydyttänyt haluani tulla näkyväksi ja kuin hyödylliseksi osaksi yhteiskuntaa. Otin selvää Kansallisarkiston toiminnasta ja erityisesti siitä miten sinne luovutettujen kirjojen määrään voisi saada helpotusta, kun painos on vain muutamia kappaleita, ja tästä vähästä on tarkoitus lahjoittaa yksi johonkin julkiseen käyttöön.
Syntyi päätös ryhtyä kustantajaksi omille kirjoilleni. Sain isbn -numeron suureen Ifolor -kirjaani ”Syksyäni en anna pois”. Kun hinnan vuoksi en voi tehdä näitä kuin muutaman, niin tein elektronisen kirjan samasta materiaalista. Jouduin pienentämään kuvia ja kirjan kokoa kovasti. Samoin sanojen osuus kasvoi, teema kiteytyi ikääntymisen ajatuksiin. Tämä ensimmäinen e-kirjani oli kuin harjoitus. Tein sen tabletilla, koska olin huomannut siellä tuon epub-tiedoston mahdollisuuden, ja tahdoin kokeilla sitäkin.
Sähköinen ”Syksyäni en anna pois” tarvitsi itselleen tämän uuden kotisivun. Kustantajanurani jatkuu nyt siten, että olen tekemässä alkuperäistä paljon pienempää paperikirjaa ”Syksyäni en anna pois”. Sen saattaa joku haluta lahjakirjaksi, koska tästä sähköisestä kirjasta on pidetty. Syksyäni en anna pois -pieni kirja
Toivon voivani muuttaa kuvaa ikääntymisestä. Olen alkanut pitää hyvää huolta itsestäni, jotta tämä uusi harrastuspohjainen ”työura” voisi jatkua mahdollisimman pitkään. Olen kuin innokas käsityöihminen, mielessäni lahjoittamisen ajatus. Ajattelen niitä ihmisiä, joiden käsiin teokseni joutuvat. Ajattelen niitä, jotka ehkä käyttävät materiaaliani jonkun keskustelun pohjana. Voi olla niinkin, että itse ihmettelen näitä vanhuksena, katson että jotain tuttua on noissa kuvissa.
Tämä on myös uusi vaihe siinä mielessä, etten enää mieti kirjojeni lähettämistä kustantajille arvioitaviksi. Koen, ettei minulla ole edes voimia tuohon. Tämä on kuin minulle annettua matkaa ja prosessia, joka etenee pala palalta omaa tahtiaan. Hyväksyn myös täysin sen, että tämä jää pienimuotoiseksi harrastukseksi, jota tahdon pitää kuitenkin nimenomaan julkisena.
Ceta